Hyvin kerkiää (vai viitsii) blogia päivitellä

Laiskistuin vaan entisestään päivittelemään tätä blogia, kun Poju putkahti tänne.

Noh, mä kerron taas vähän kuulumisia. Pojulla ei oikein meinannu paino lähtee nousuun, niin jouduin luopumaan imetyksestä, kun ei mulla lähteny maito tulemaan :( Nyt mennään siis jo täysin korvikkeella ja nyt Poju on saanu painon niin hyvään nousuun, että saa ruokkia aina kun pyytää ruokaa (aiemmin päivällä 2h välein ja yöllä 4h). Nyt tosta korvikkeesta se on vaan saanu kakka ongelmaa, ettei meinaa tulla. Ostettiin tänään tuttelin jauhetta, jos sillä alkas kakka irtoomaan.

Poju on ollu kyllä ihanan ilonen :) kiukkuaa kyllä mahaansa, mutta muuten on tosi tyytyväinen. Ollaan käyty kaupungillakin, niin Poju vaan nukkuu kaikki reissut. Mahtava shoppailu kamu! :D

Saatiin varattua ristiäisiin seurakunta talo. Eli ne ois 27.9. Isyyttä pitää sitten mennä tunnustamaan ens viikon to, että saadaan Pojulle isänsä sukunimi heti, ja toki mun "yksinhuoltajuus" loppuu siihen kun lapsi "saa" isän... Älytöntä touhua sanon minä! Me aviottomat ollaan aina niin uskottomia että pitää todistella, et oma avopuoliso on lapsen isä... Avioliitossa olevat naisethan ei voi saada lapsia muille kun miehelleen... Pöh!

Mutta, poju alkaa heräillä (taas kesken kirjottamisen), niin me lähetään vaipan vaihtoon ja syömään :)

Ainiin, koirat on jo rauhottunu vauvan suhteen. Bond ei enää välitä vauvasta ja Saga ei enää niin paljon vahi sitä :) Ja mullakin alkaa olla sektio haava kivuton, että oon paristi uskaltanu käyttää koirat ulkona.

viikko kotona

Huh, on tämä ollut aika opettelua vanhemmuuteen ja vauva arkeen. (Ja heti kun aloin tätä kirjottaa, niin Poju alko itkemään ja sylissä loppu itku :D). Muutamana aamuna on saanu puuron lämmittää uudelleen, kun jollain muulla on aina nälkä samaan aikaan, kun oma eväs ois valmista :) Ymmärrän jotenkin paremmin meidän äitiä nyt, että montestikko se on joutunu lämmittelemään ruokiaan uudelleen kuuden lapsen kanssa :D :(

(Välissä tän kirjotus jäi kesken, kun Poju alko niin vaatimaan huomioo. Nyt pääsin jatkamaan puhelimella, kun se alko unille)

Meillä on nyt menny yöt paljon paremmin. Poju on nukkunu päivällä tosi paljon, mutta illalla on hereillä 20-22 ja sit alkaa unille ja nukkuu aamuun. Vielä joudutaan herättelemään yöllä syömään 4h välein ja päivällä pitää imettää 2h välein. Tätä jatkuu niin kauan, että ollaan syntymä painossa (eli tällä tahdilla menee noin 1,5vk).

Sain tänään haavan hakaset pois. Nyt on koskenu paljon vähemmän haavaan. Liekkö ne hakaset jotenkin ottanu kiinni, että liikkuminen sattu. Alan olla jo aika kivuton. Tämäkin päivä menty melkein lääkkeittä. Josko sitä olis jo viikon päästä kunnossa ja kykenisin ite käyttämään koirat.

Tänään meillä oli juhlat. Poju panttas perjantaista asti kakkaa, mutta tänään se tuli! :D empä olis uskonu olevani kakasta näin ilonen :S :D

Mutta juhlat loppu lyhyeen. Tiiu oli meillä torstaista asti, mutta lähti sitten tänään kotiin :( Oli jo ikävä siskoo. Nyt on jotenkin tosi tyhjää ja hiljasta, kun Tiiu ja Ringo lähti. Mutta josko sais siskon kohta taas meille yöks. Harmi että se asuu niin kaukana. Pojun tädin pitäis asua samalla paikkakunnalla :)

Hohhoi. Olipa harvinaisen huonosti kirjotettu teksti, mutta en jaksa keskittyä, kun pakko päästä nukkumaan :) Loppuun vielä muutama kuva.

Pojulta ei suojelijoita puutu

Neuvola reissulla :)

Kuulumisia jälleen

Maanantaina tapasin lääkärin ennen kotiin lähtöä. Leikkaus oli mennyt hyvin. Sain vuodon joka saatiin kuitenkin tyrehdytettyä. Vuodossa menetin 2l verta, mutta se ei haittaa olossa yhtään.

Synnytys oli tyssännyt siis siihen, että poika oli tulossa lakitarjonnassa ulos. Lääkärin mukaan se esti synnytyksen etenemisen ja aiheutti kovemmat kivut. Joten oli hyvä että tehtiin sektio, kun ei se alakautta olisi tullut.

Kerkesin tiistain vastaisen yön nauttia siitä, kuinka hyvin poika nukkuu. Mutta sitä kestikin vain yhden yön :D Minusta tuntuu että tuolla on vatsavaivoija. Illalla alkaa kova huuto ja heiluminen ja jatkuu läpi yön. Myös päivällä syönnin jälkeen huutaa ja heiluu aikansa. Nyt vaihdettiin NAN korvike pois ja katsotaan onko tämä nutrilon parempi :)

Muuten meillä on mennyt kotona hyvin :)

Pojan mittoja vielä:

Pituus 53cm
Paino 3770g
Pää 35cm

Pieni rakkaus syntyi 8.8 klo: 22:22 <3

To 7.8 minulla oli synnytystapa arvio. Siellä todettiin että pojan vartalon koko alkaa olla liian iso. Siitä siis jäätiin suoraan osastolle. Rv 40+3

Osastolla sain suun kautta käynnistystä pariin kertaan. Jo eka kapseli aiheutti säännöllisiä suht ilkeitä supistuksia. Klo 22:50 meni vedet ylhäältä ja samantien supistukset meni niin rajuksi, että sain oxanestiä lihakseen. Oxanest ei auttanut mitään ja siinä tuli valvottua koko yö. Kunnes aamuyöllä 4h edellisestä oxanestistä pääsin käyrille, että saanko lisää. 1h10min käyrillä tuskaillen tuli lääkäri toteamaan, että en saa enempää, koska lapsi oli niin laiska ja sykkeet matalat. Sitten lähdettiinki synnärille muuhun kivunlievitykseen (8.8).

Synnärille pääsin klo: 6:10 ja aloitin heti ilokaasun. En kokenut apua siitä, koska rento ja höpsö olo tuli aina jälkeenpäin. Hyvin se kyllä kivun keskellä pisti hymyilyttämään :D sitten kokeiltiin ammetta kipuun. Siitäkään ei ollut apua. Siellä jouduin kätilön käskystä lillumaan tunnin, mutta sehän oli ihan sama, koska kipu ei lievittynyt kaasullakaan... Supistukset menivät niin koviksi, että sain myös kohdunsuun puudutteet ja aqua rakkulat. Kohdunsuun puudute auttoi niin että kipu kohdistui pienemmälle alueelle. Aqua rakkuloiden laitto ei ollut herkkua ja ne laitettiin supistuksen aikana, samaan kipuun. Ne auttoi niin, että ei tavallaan päästänyt kipua niiden laittokohdan yläpuolelle.

Niillä aikani kärvistellen ja suihkussa seisten, meni kipu niin pahaksi että aloin vain itkeä. Siinä vaiheessa soitettiin paikalle anestesialääkäri joka laittoi epiduraalin. Lääkäri jo siinä vaiheessa sanoi ettei siitä tule olemaan hyötyä niin ylhäällä selässä. Makuullaan ollessa lääkäri tökki sitä ties moneen kohtaan ja ei mennyt paikalleen. Sitten kokeiltiin istualtaan, ja sillonjan se meni. Puudute auttoi heti ja jäljelle jäi paineen tunne ja vihlonnat alapäähän. Vihlontaan otin vielä kohdunsuun puudutteen, joka ei siinä enää auttanut...

Pari tuntia oli ihanan leppoisaa menoa, kunnes totesivat että puudutteet oli lopettanut kunnon supistelun, joten minut laitettiin oksitosiinitippaan ja siitähän se riemu repesi. Supistukset paheni kunnolla!
Avauduin todella hitaasti ja kohdun kaulasta jäi jälelle yksi kovempi kohta jota yritettiin lääkkeillä pehmitellä. Siinä vaiheessa kun olin 5.5cm auki, tuli todella suuri tarve ponnistaa. Kokoajan ponnistutti, mutta sain pidäteltyä sen. Supistuksia tuli muutaman min välein ja ne laukaisi väkisin ponnistuksen. Ponnistin yhden supistuksen aikaan noin 3-5 kertaa ja se ei ollut kovin kiva tunne vielä siinä vaiheessa. Tätä kesti muutaman tunnin. Kipu vain paheni enkä huomannut enää kun monitorilta supistukset koska ponnistus kipu peitti ne alleen. 1,5vrk valvoneena ja 23h synnyttäneenä olin siinä vaiheessa niin kipeä, että päädyttiin sektioon. Se oli minulle kun luojan lahja! Kaikki kipu ja tuska hävisi siihen, kun minulle sanottiin leikkaus salissa "öitä" :)  

Miehelle oli leikkauksen jälkeen kerrottu vauvan oudosta tarjonnasta joka ilmeisesti ponnistukset aiheutti. Mies ei muista mitä ne höpötti. Onneksi ma tapaan vielä leikkaavan lääkärin ja käydään leikkaus läpi ja saan tietää sen tarjonnan :)

yöllä sain rinnalleni pienen poikani<3

Nyt poika alkaa jo virota unilääkkeestä ja on kova komentelemaan ;) Mamma haluais takasin unille, mutta pojasta on mukavampi pitää äiti hereillä pienellä kitinällä :)