Pieni rakkaus syntyi 8.8 klo: 22:22 <3

To 7.8 minulla oli synnytystapa arvio. Siellä todettiin että pojan vartalon koko alkaa olla liian iso. Siitä siis jäätiin suoraan osastolle. Rv 40+3

Osastolla sain suun kautta käynnistystä pariin kertaan. Jo eka kapseli aiheutti säännöllisiä suht ilkeitä supistuksia. Klo 22:50 meni vedet ylhäältä ja samantien supistukset meni niin rajuksi, että sain oxanestiä lihakseen. Oxanest ei auttanut mitään ja siinä tuli valvottua koko yö. Kunnes aamuyöllä 4h edellisestä oxanestistä pääsin käyrille, että saanko lisää. 1h10min käyrillä tuskaillen tuli lääkäri toteamaan, että en saa enempää, koska lapsi oli niin laiska ja sykkeet matalat. Sitten lähdettiinki synnärille muuhun kivunlievitykseen (8.8).

Synnärille pääsin klo: 6:10 ja aloitin heti ilokaasun. En kokenut apua siitä, koska rento ja höpsö olo tuli aina jälkeenpäin. Hyvin se kyllä kivun keskellä pisti hymyilyttämään :D sitten kokeiltiin ammetta kipuun. Siitäkään ei ollut apua. Siellä jouduin kätilön käskystä lillumaan tunnin, mutta sehän oli ihan sama, koska kipu ei lievittynyt kaasullakaan... Supistukset menivät niin koviksi, että sain myös kohdunsuun puudutteet ja aqua rakkulat. Kohdunsuun puudute auttoi niin että kipu kohdistui pienemmälle alueelle. Aqua rakkuloiden laitto ei ollut herkkua ja ne laitettiin supistuksen aikana, samaan kipuun. Ne auttoi niin, että ei tavallaan päästänyt kipua niiden laittokohdan yläpuolelle.

Niillä aikani kärvistellen ja suihkussa seisten, meni kipu niin pahaksi että aloin vain itkeä. Siinä vaiheessa soitettiin paikalle anestesialääkäri joka laittoi epiduraalin. Lääkäri jo siinä vaiheessa sanoi ettei siitä tule olemaan hyötyä niin ylhäällä selässä. Makuullaan ollessa lääkäri tökki sitä ties moneen kohtaan ja ei mennyt paikalleen. Sitten kokeiltiin istualtaan, ja sillonjan se meni. Puudute auttoi heti ja jäljelle jäi paineen tunne ja vihlonnat alapäähän. Vihlontaan otin vielä kohdunsuun puudutteen, joka ei siinä enää auttanut...

Pari tuntia oli ihanan leppoisaa menoa, kunnes totesivat että puudutteet oli lopettanut kunnon supistelun, joten minut laitettiin oksitosiinitippaan ja siitähän se riemu repesi. Supistukset paheni kunnolla!
Avauduin todella hitaasti ja kohdun kaulasta jäi jälelle yksi kovempi kohta jota yritettiin lääkkeillä pehmitellä. Siinä vaiheessa kun olin 5.5cm auki, tuli todella suuri tarve ponnistaa. Kokoajan ponnistutti, mutta sain pidäteltyä sen. Supistuksia tuli muutaman min välein ja ne laukaisi väkisin ponnistuksen. Ponnistin yhden supistuksen aikaan noin 3-5 kertaa ja se ei ollut kovin kiva tunne vielä siinä vaiheessa. Tätä kesti muutaman tunnin. Kipu vain paheni enkä huomannut enää kun monitorilta supistukset koska ponnistus kipu peitti ne alleen. 1,5vrk valvoneena ja 23h synnyttäneenä olin siinä vaiheessa niin kipeä, että päädyttiin sektioon. Se oli minulle kun luojan lahja! Kaikki kipu ja tuska hävisi siihen, kun minulle sanottiin leikkaus salissa "öitä" :)  

Miehelle oli leikkauksen jälkeen kerrottu vauvan oudosta tarjonnasta joka ilmeisesti ponnistukset aiheutti. Mies ei muista mitä ne höpötti. Onneksi ma tapaan vielä leikkaavan lääkärin ja käydään leikkaus läpi ja saan tietää sen tarjonnan :)

yöllä sain rinnalleni pienen poikani<3

Nyt poika alkaa jo virota unilääkkeestä ja on kova komentelemaan ;) Mamma haluais takasin unille, mutta pojasta on mukavampi pitää äiti hereillä pienellä kitinällä :)